Tämä viikko on ollut ilmojen osalta suhteellisen kummallinen. Joka toinen päivä paistaa, joka toinen sataa, aamusta iltaan. Me ollaan pojan kanssa sadepäivinä ahdettu itseemme herkkuja sohvalla katsoen elokuvia. Tuon ikäisen lapsen kanssa on hyvä jo katsoa melkein mitä vain, ollaan katsottu muutama rikoselokuva, yksi tositapahtumiin perustuva sotaelokuva ja komediaa. Lapsi olisi halunnut katsoa myös Paranormal activityn, mutta äiti ei uskaltanut :)
Olen viimeisen viikon aikana tehnyt myös monta kertaa pikku Pavlovia. Ne ovat ihanan keveitä kesäherkkuja parhaimmillaan. Eikä olleenkaan niin makeita, kuin voisi kuvitella! Väliin käytin tällä kertaa pakkasesta viime vuotisia mustikoita, kun hoksasin, että niitä oli vielä pari pussia jäljellä.
10-12 kpl:n pikku Pavlovaan tarvitset:
3 valkuaista
2dl Siro Erikoishienoa sokeri
(käytän sitä ihan kaikessa leivonnassa hienomman raekoon takia!)
1tl maissitärkkelystä tai perunajauhoa
0,5tl etikkaa
karamelliväriä
Laita valkuaiset yleiskoneeseen vaahtoutumaan. Lisää sokeri pienissä erissä vatkauksen aikana. Tee kiiltävä, "sitkeä" marenki. Lisää lopuksi vaahtoon jauhot, etikka ja väri. Sekoita vaahtoon.
Pursota massa muffinssivuokiin muffinssipellille ja paista 120 asteessa tunti. Sen jälkeen laita uuni pois päältä ja anna marenkien olla uunissa, kunnes uuni on jäähtynyt.
Ota marengit pois uunista. Vaahdota 3dl kermaa, mausta 1tl vaniljasokeria. Leikkaa marengeilta "hattu" varovasti terävällä veitsellä. Täytä marengin pohja marjoilla ja kermavaahdolla. Laita hattu paikalleen.
Tarjoa heti! (kermavaahto pehmentää marengin)
Tällä kertaa laitoin violettia väriä, enkä pursottanut kermavaahtoa tyllalla vaan lusikoin, joten tuli vähän "rouheamman" näköinen lopputulos. Mustikat laitoin nyt kermavaahdon alle, pensasmustikat, mansikat ym muut marjat ja hedelmät voi laittaa näyttävästi kermavaahdon päälle.
Huomioithan, että marengit voi tehdä vieraille tai omalle väelle valmiiksi jo vaikka viikkoa ennen tarjoiluhetkeä!
Ostin Porvoosta tuliaisiksi itselleni pikkuisia, hassuja kortteja. Ripustelin ne valojen seuraksi vanhaan oveen.
Siskoni otti perheensä kanssa äkkilähdön lämpimään ja me saatiin koirahoitolainen. Nuo molemmat mustat nelijalkaiset tuijottaa mua nyt sen näköisenä, että ovat vailla ruokaa ja iltalenkkiä!
Nähdään rakkaat, Jenny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua tervehdykselläsi!