Korvaamattomat ötökät

Minulla on tallilla ollut jo monta vuotta käytössä Sievin turvakengät, joista saa kantapäästä käännettyä alle nastat. Ihan ehdotonta hevosia liikutellessa, että omakin koipi jäisellä pihalla pitää.
Syksyllä ostin juoksuun tarkoitetut Icebugit ja olen taas kerran rakastunut kenkiin :) Eilen ja tänään ilman bugeja ei olisi todellakaan ollut mitään järkeä lähteä lenkille/juoksemaan!! Tiet ovat aivan peilijäätä, mutta näissä kengissä on ihan uskomaton pito! SUOSITTELEN hiukan satsaamaan kenkiin, niin on turvallista ja mielekästä liikkua. Hihassa ja reidessä, turvallisuudesta puheenollen, minulla vilkkuu Stadiumin led-heijastimet, ihan parhaat nekin!
Koira tarvitsisi kanssa omat "dogbugit", sen verran tassu luisti jäisellä polulla :)

Koejuoksentelin Intersportin lattioilla myös vakimerkkini Asicsin ja myös Salomonin nastalenkkarit, mutta Asics oli yllättävän kova minun jalkaani ja Salomon oli pettymys nastojen määrässä. Bugit olivat ehdottomasti parhaat jalkaan ja nastoja kengässä 19 kappaletta. Musta-lime väritys ei minua oikein miellytä, mutta kestän sen, kun kengät ovat näin hyvät!

Viikko Jouluun ja minun Joulumieleni on hitusen kadoksissa. Eipä ole tällaistakaan ennen käynyt. Tuolla ulkona olevalla synkkyydellä ja vesisateella on osuutta asiaan ja toivon, että saan hiukan Joulumieltä takaisin huomenna, kun haen kuusen sisälle!
Piristystä harmaaseen alkuviikkoon tuo kuitenkin hääkutsu ja laivamatka ystävien kanssa. Molemmat ajoittuvat muuten niin tylsälle tammikuulle. Ihan tosi kiva, että on Joulun jälkeenkin jotain mitä odottaa!

Nähdään rakkaat, Jenny

Ihana syksy

Minä nautin syksystä. Illan hämäryydestä, yön viileydestä, päivän vielä hetken viipyilevästä lämmöstä. Minulle syksy edustaa aina uutta alkua, vaikka keskellä vuotta onkin. Tunnen jotenkin uudistuvani ja virkistyväni. Enkä välttämättä aloita konkreettisesti mitään uutta tai isoa, mutta uudistuminen onkin lähinnä tuota henkistä "piristymistä". Enkä tarkoita sitä, että olisin kesällä jotenkin masentunut tai nahkea, mutta kuumuus saa ilmeisesti talvilapsen käymään säästöliekillä. Ilmojen viiletessä alan taas elää ihan uudella energialla.
Tänä syksynä toivon kuitenkin sitä konkreettistakin muutosta, laitoin juuri talon myyntiin. Aikansa kutakin. Uutta asuntoa/taloa ei ole katsottuna, joten kirjan sivut ovat vielä tyhjiä. Jotenkin minua viehättää se, että tulevaisuus on täysin avoin. Pieni epävarmuus ja jännitys sopivat minulle:)

Sain siskoni anoppilasta joka syksyiseeen tapaan omenoita. Osa syötiin tuoreeltaan ja osasta tein ihanaa omppotorttua. Torttuun laitoin myös karhunvatukoita, jotka nekin kuuluvat syksyyn. Ja ovat ihanan makuisia niin tuoreena kuin vaikkapa hillona ja ihanaa vaihtelua mustikoille ja vadelmille. Meillä Suomessa ihan liian aliarvostettu marja. K-ryhmässä oli euron tarjouspäivät hevi-osastolla ja ostin monta rasiaa vatukoita.

 

Omenatorttu

 

pohja:

5dl piimää

1dl rypsiöljyä

3dl sokeria

8dl vehnäjauhoja

1,5tl soodaa

2tl kanelia

Sekoita sooda ja kaneli vehnäjauhoihin. Sekoita sitten kaikki aineet keskenään. Pohjasta tulee uunipellillinen.

 

täyte:

1l omenakuutioita (kotimaisia ei tarvitse kuoria)

0,5dl fariinisokeria

100g valkosuklaata

2dl saksanpähkinöitä

kourallinen karhunvatukoita

päälle tomusokeria

Poista siemenkodat ja paloittele omenat. Sekoita fariinisokerin kanssa. Rouhi valkosuklaa ja ronskisti saksanpähkinät. Ripottele pohjataikinan päälle omenakuutiot, pähkinät ja suklaa. Leikkaa vatukat puoliksi ja asettele piirakan päälle.

Paista uunin alatasolla 225 asteessa n.20-25 min.

Nauti vaniljajäätelön kanssa.

 



AVA:lla alkoi tänään baletin maailmasta kertova sarja. Tositv:tä baletista ja ihmisistä sen glamourin takaa. Odotin sarjaa innolla ja niin tuttua tuo vieläkin on, että voin melkein tuntea kärkitossujen puristuksen varpaissa. Sekin laji on kehittynyt, nykyään kärkiin laitetaan hienoja silikonipehmusteita, me survottiin pumpulia ja vaahtomuovipatjasta leikattuja "lappuja". Aika on tainnut kullata muistot, meni monta vuotta lopettamiseni jälkeen, etten halunnut ajatellakaan balettia. Kun sain hiukan etäisyyttä 6 kertaa viikossa olleisiin harjoituksiin ja sain jatkaa ratsastusharrastusta, palasin "juurilleni". Baletti vaan on niin mua (vaikkakaan kropassa se ei enää näy!)... Ja ainahan minua menneisyydestäni muistuttaa yliojentuvat nilkat ja rikkinäinen polvi:)
Mä lähden juoksulenkille pikkuruisen mäyräkoiran kanssa tuonne ihanan kuulaaseen ilmaan. Parasta lenkkiseuraa ja osaa hienosti jolkotella mun tahtia. Ja kun hän ei osaa merkkaillakaan, niin ei tarvitse pysähdellä. Pikkupoika pissaa edelleen yhteen paikkaan ja kuin tytöt. Aika suloista! Illan viileys tuntuu sen verran, että pitkähihaisen juoksupaidan kaivelin kesävarastoista. Ihan loistokas keksintö tuokin heijastimineen!

Iloista alkanutta syksyä ja energiaa päiviisi!
Nähdään rakkaat, Jenny

Innostusta

Ensin minua potkaisi se 3 kuukauden ikäinen varsuli. 2 viikkoa liikuntakieltoa. Sitten, kun paraninkin nopeammin, innostuin liikaa ja sain plantaarifaskiitin kantapäähän. On muuten todella kivulias tulehdus! Tarkkaan en tiedä tuliko se liiasta rasituksesta yhtäkkiä, pelkällä asfaltilla juoksemisesta vai oliko juoksukenkien vaimennukset kuluneet olemattomiin. Summasummarum 2 viikkoa liikuntakieltoa. Tässä tapauksessa se oli hyvin helppoa, pelkästään kävely oli lähes mahdotonta!
Nyt vaiva on (TOIVOTTAVASTI) selätetty ja eilen kävin juoksukenkäostoksilla. Ja olen rakastunut :) Minä olen vuosia jo luottanut Asicsiin, enkä tehnyt nytkään poikkeusta. Mutta täytyy kyllä myöntää, että harkitsin syrjähyppyä tooosi pitkään. Nikelta on tullut Vomero 8 ja pakko sanoa, että oli kyllä todellinen kilpailija mun vakkarimerkille. IHAN hirmuisen pehmeä jalkaan! Asicsin vaimennusjärjestelmät ja minun jalkaani sopivuus sitten kuitenkin ratkaisivat. Nämä ovat ihan superit!!
Hintahan on ihan pyörryttävän kamala, mutta minä en ole koskaan suostunut tinkimään liikuntavälineiden laadusta. Enkä ainakaan kenkien! Ja pojalla myös luistimet menevät tähän kategoriaan. Luulen, että mikään ei ole kamalampaa kuin surkeilla välineillä harrastaminen! Tai vaarallisilla jopa.
Eilen heti ulkoilutin lenkkarit pitkällä kävelylenkillä ja tänään aion tehdä saman. Aloitan kantapään takia nyt rauhallisesti. Viikonloppuna sitten olen antanut itselleni luvan juoksulenkkiin. Ihanaa!
Reipasta loppuviikkoa Sinulle!

Jenny

 

Lenkkimaisemia...

...vai maisemalenkkejä? Kuvia minun vakiolenkkini varrelta, josta reilun puolet aina juoksen ja loput kävelen. Luit oikein; juoksen. Vihaan minä sitä edelleenkin, mutta olen huomannut, että 10km:n lenkki menee paljon nopeammin juosten ;) Ja näillä kakku määrillä on vähän pakkokin, että mahdun kotiovesta!

Aikamoista terapiaa on näissä maisemissa lenkkeillä, oli se tyyli sitten mikä tahansa! Miltä sinun vakiolenkkisi näyttää?
Nähdään rakkaat, Jenny