Mun rakkaita

Me oltiin eilen meidän siskosten mummilassa, joka on ollut tyhjillään jo monta vuotta. Paikka on vain niin ihana ja ihan vähän tuli mummia ikävä, kun metsässä kävelimme. Olimme liikkeellä koko porukka, koiria myöden. Alma pelkäsi ensin Mikkiä, jonka on pakko aina haukkua. Minä luulen, että Mikki rähisee osittain siksi, että ihan selvästi varoo isompia koiria. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pojat vähän pärisyttelivät, koirat juoksentelivat ja me tytöt löydettiin suppilovahveroita ja kanttarelleja. Ihanaa yhdessäoloa, kiireettömyyttä ja hyvää ruokaa.

Mummilan navetta

Ihana, syksyinen lehtisade

 

Viime viikolla vähän entrasimme enon kanssa tekemääni baarijakkaraa. Teimme siihen jalkatuen itseluovuttavan jarrupolkimesta. Hevosvetoinen kone sekin.

Tuo pikkuinen musta viuhahtaja tunki joka kuvaan :)

 

Ja tänään on 100 päivää Jouluun!!!!

Minä lähden nyt nuuhkimaan pikkuruista kummipoikaa, joka on päässyt sairaalasta.

 

Nähdään rakkaat, Jenny