Neljässä keittiössä, kussakin kaksi työparia, ahersi vadelma-kermavaahtokääretortun. Puolet väestä laittoi päällekin kermavaahtoa ja puolet kaulitsi marsipaanikuorrutteen. Tytöt söivät niin paljon taikinaa, kermavaahtoa ja koristeita ennen itse tortun valmistumista, etteivät valmista kääretorttua juuri enää edes maistaneet! Mutta juuri niin se kuuluu ollakin!! Kaikki olivat hurjan ylpeitä omista luomuksistaan. Ensi kerralla, kahden viikon päästä, tehdään nakkicroisantteja ja pikkuleipiä, joten silloin ei liene ihan niin kauheita sokeriövereitä, kuin tällä ensimmäisellä kerralla!
Meidän valmis kääretorttu.
Nallu on hienosti omaksunut kummitädin moton
"Hiukan liikaa on juuri sopivasti minulle"
Koskaan ei voi olla liikaa glitterigeeliä :)
Kaikki valmiit kääretortut, upeita!
Ystävän poika oli jokin aika sitten tehnyt äidilleen ihanan ja heppatädeille sopivan kynttilälyhdyn yllätyslahjaksi. Minusta se oli niin hieno (ja idea hyvin liikuttava), että soitin suunnittelijalle ja tilasin heti samanlaisen. Sain ohjeet toimittaa kaksi Ärrän kenkää hänelle ja sitten saisin viestin, kun lyhty olisi valmis! Perjantai-aamuna viesti tuli ja työmatkalla kävin lyhtyni noutamassa. Se sai paikan olohuoneen oven edestä ja nyt siinä onkin kynttilä palanut melkein jatkuvasti:) Syksyisin, kun yleensä kaapitan hempeät pastellijutut Jennyn talosta, niin tämä rouhea lyhty sopii vallan mainiosti muutenkin rouheampaan sisustukseen. Meillä ollaan muutenkin menty koko tämä vuosi reippaasti industrialisempaan suuntaan, jos niin voi sanoa. Vaikka onhan täällä toki vielä sitä maalaisromantiikkaakin!
Nähdään rakkaat, Jenny
P.S. Ihan kohta mennään 50 000 tänne kurkistaneen rajan yli!! Mä olen ihan hurjan iloinen!! Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijatkin, teette mut niin iloiseksi olemassa olollanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun ilahdutit minua tervehdykselläsi!