Kyllähän minä lupasin...

...mutta, joudun pyörtämään puheeni! Anteeksi!! En palaa vielä tässä postauksessa haasteisiin (vaikka pyhästi lupasin), mikä ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö olisi kiitollinen, mutta nyt tulee vain terveisiä Tallinnasta!
Olin pojan kanssa siis kauden päätösturnauksessa Tallinnassa ja hienosti pojat pelasivat itsensä hopealle! Meillä on niin mahtava porukka, että jos nauru pidentää ikää, niin luulen saaneeni kymmeniä vuosia lisää ikää tällä matkalla! Ja ennenkaikkea pojista ei voi olla kuin hurjan ylpeä!

Kiekon ohella ehdittiin myös muiden äitien kanssa hiukan shoppailla ja herkutella. Ja sopia kiekkomammojen kesäjuhlat :)

Iloksemme huomasimme, että palatessamme lumet olivat myös kotiSuomesta sulaneet. Viime syksynä istutin kerrottuja tulppaaneja ajatuksella "tuleekohan niistä mitään" ja kovasti nyt maasta puskee vihreää! Katsotaan mitä sieltä tulee! Saa tosin nähdä olenko itse niistä nauttimassa, kun uhkailin laittaa talon myyntiin. Jossakin aikaisemmassa postauksessa mainitsin myös muutoksista kevään ja kesän aikana ja nyt otin ensimmäisen askeleen. Irtisanouduin nykyisestä työstäni ja seurailen paria juttua ja innolla odotan mihin tie vie. Minä olen tunnetusti melko nopea liikkeissäni :) Pelottavaa, jäänkö tyhjän päälle ja samalla kutkuttavaa, mitä kaikkea voikaan tapahtua uusien ovien avautuessa.

Paikallislehdestä soitettiin tänään ja he haluavat tehdä minusta jutun ensi viikon lehteen. Nämä ovat ihan kivoja juttuja, mutta hiukan minua aina hirvittää! Kun joku muu esittää oman näkemyksensä minun talostani ja kodistani ja minusta, niin siinä ollaan aikas alastomia. Itse kun kuvaa ja kirjoittaa, niin näkee asiat eri tavalla ja voi "säädellä" mitä näkyy :) On se toki kivaakin tuo lehtijuttujen teko, mutta minua jännittää nyt jostain syystä. Eikä minua yleensä jännitä mikään. Kiitän siitä balettivuosia, jolloin esiinnyin sadoille ihmisille. Tosin tämä jännäri on nyt vähän erilaista.

Muistutan vielä ensi viikonlopun Milavidasta, nähdään siellä!
Minä vedän lenkkikengät jalkaan ja lähden ulos Mikin kanssa. Olen salaa ylpeä itsestäni, kun viimeksi jaksoin juosta puolet matkasta, vaikka inhoan juoksemista. Kovin kevyeltä jostain syystä tossu silloin tuntui, olenko keväisin kevytkenkäinen :D

Nähdään rakkaat, Jenny

P.S. Porkkanakakun ohjetta ja haasteita siis ensi postauksessa! Jos en sitten vaikka itselleni tyypillisesti unohda :)