Sain eilen, sattumalta Naistenpäivänä, pojalta lahjan! Suloisimman, hänen itsensä tekemän pikkujakkaran. Ja kuinka ollakaan vaaleansinisen! Nimittäin sitä väriä jostain kumman syystä kaipaan pienissä pisaroissa Jennyn taloon keväisin. Mitä lähemmäs kesää mennään sitä vaaleanpunaisemmaksi kaikki muuttuu. Kumma juttu. Enkä osaa sitä selittää tai sen kummemmin perustella. Hurjan ylpeä poika on jakkarastaan ja minä pojasta!
Toivon, että kaikilla oli kiva Naistenpäivä ja vielä mukavampi viikonloppu!! Ja rentouttava! Minä otan hetkeksi kirjan käteen ennenkuin pojat palaavat reeneistä.
Nähdään rakkaat, Jenny
P.S Varma kevään merkki on Ärrä-rakkaan kiimojen alkaminen! Ihan koko talven poniini söi kokeeksi luonnon omia kiimanestoaineita ja ongelmat pysyivät poissa. Emme tarvinneet Regumatea ollenkaan! Nyt sitten kiimat ovat palanneet...
Ompahan söpöliini jakkara! Ootan kyllä innolla aikaa, että meidän Poika alkaa kantaan puutuotoksiaan kotiin.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua :)