Ensimelkeinlumi!

Huoh, kisaviikosta selvitty hengissä! Paljon oli taas hommia, paljon tuli univelkaa. Paaaaljon ihania ihmisiä ja hienoja hevosia ja voiton- ja onnistumisen riemua. Hiukan pettymyksiäkin. Yksi valitettava hevosenselästä putoaminen.
Minä rakastan kisojen järjestämistä kaikkine haasteineen! Väitän olevani parhaimmillani haastavissa tilanteissa. Tosin unta tarvitsen minäkin:) Joka ilta olen "sammunut" jo ennen iltakymmentä, hyvin epätyypillistä minulle - yökukkujalle!


Sitten niitä tämän vuoden ensimmäisiä: ensimelkeinlumi satoi tiistai-keskiviikkoyönä! Siksi melkein, että räntäähän se oikeasti oli, mutta ihan hetken aamusella olivat tienpientareet valkoisena. Ja siitäkös minä olin riemuissani, vaikka koko päivän melkein sitten satoikin vettä. Eikä edes melkeinvettä:)
Ensimmäisen Jouluruusun ostin tänään. Niihin pystyn laittamaan rahaa melkoisia summia vuoden lopussa! Ja muihinkin Joulukukkiin, mutta hyasintit ja amaryllikset säästän hiukan lähemmäs Joulua.
Ensimmäiset Joululehdet ilmestyivät eilen. Kaikkihan minä sitten ostin. Ja ostan ne, jotka eivät ole vielä ilmestyneet! Oikein odotan Joululehtiä! On ihanan rentouttavaa uppoutua sänkyyn lehtien kanssa imuroimaan ideoita.

Poika sai köksän kotitehtäväksi tehdä kotona pääruoan ja jälkiruoan. Syyslomalla söimme näitä herkkuja, tuloksen näette myöhemmin. Ensimmäinen pojan omatekemä ateria.
Myöhemmin näytän myös Vatikaanin tuliaiseni sekä upean yli 100-vuotiaan aarteeni (josta kerroin jo aiemmin). Ja myös ripauksen punaista, joka tuli meille Jouluksi. Ihan oikeaa punaista, jota en jostain syystä millään voinut vastustaa...

Nähdään rakkaat,  Jenny