Historiaa

Pappani oli löytänyt mummin laatikosta leivoslaatikollisen vanhoja hää-, kaste- ja syntymäpäiväkutsuja. Yhden iltapäivän lueskelimme niitä ja löysin tämän käyntikorttia hiukan isomman kutsun. Se on isomummuni ja isopappani päivälliskutsu. Kaikessa karuudessaan suorastaan hurmaava ja kauhean muodollinen. Mutta niin ihana! Tämän Jennyn mukaan olen siis nimeni saanut, ihan toista nimeä myöden.
Kutsuun kätkeytyy pieni tarina. Pappani kertoi, että tämä on Väinön 50-vuotis juhlakutsu. Hänen oikea 50.v päivänsä oli jo vuotta aiemmin eli 16.2.1946, mutta sodan jälkeisessä Suomessa juhlien järjestäminen oli aika hankalaa ellei mahdotonta. Pulaa oli ihan kaikesta ja juhliin liittyen lähinnä ruuasta. Kun ei riittänyt omalle perheelle kunnolla, niin ei voinut alkaa vieraita kestitsemään. Vuotta myöhemmin tilanne oli hiukan parempi ja juhlat voitiin järjestää. Oli pakko korjata kortti talteen, minusta tämä on vaan niin hellyyttävä!
Samaisella reissulla kävin mummilan metsästä keräämässä metsäkanervaa, jota mummini haki aina syksyisin maljakkoon. Hänellekin minä kimpun hain, mutta haudallehan sen vein nyt tietenkin. Keräsin hiukan ylimääräisiä ja illalla tein eteisen seinää koristamaan pienen sydänkranssin. Taasen hyvää hiljaista hommaa puolen yön tunneille:)

Muistakaahan osallistua pikkuiseen arvontaan!

Nähdään rakkaat, JENNY