Vuoden 2014 oli kirjoitettu minun kohdalleni koko elämän kokoisia muutoksia täyteen. Nyt ymmärrän, että hyviä kaikki ja minusta tuntuu, että näitä juttuja kohti olen jo pari vuotta hiiviskellyt.
Kuten jo ennen taukoa mainitsin, minä erosin, vaihdoin työpaikkaa, myin taloni ja siksi siis muutin myös. Erosta ei sen ihmeemmin, mutta talonhan minä laitoin myyntiin jo viime syksynä. Tähän aikaan kuuluu se, ettei kukaan osta taloa/asuntoa, ennenkuin oma on myyty. Niin oli tässäkin tapauksessa. Heti kahden viikon myyntiajan jälkeen (viime syksynä siis) sain tarjouksen, jonka hyväksyin. Itse asuntokauppa tapahtui 8 kuukautta myöhemmin, kun ostajani saivat asuntonsa myytyä. Ja heidän ostajansa ja heidän... 5 perheen asuntoasiat loksahtivat kohdalleen tässä ketjussa.
Nykyiseen 101 neliön vuokra-asuntoon muutin pojan ja koiran kanssa syyskuun lopussa. Se ehti minulta kerran jo mennä ohi, mutta tuli uudelleen hakuun juuri oikeaan aikaan! Olin nopea ja nyt me asumme täällä ainakin vuoden päivät. Sitten onkin maailma avoin. Poika päättää peruskoulun ensi keväänä eikä tällä paikkakunnalla ole kouluja kuin yläasteeseen asti, joten poika ainakin vaihtaa maisemaa. Jos ei asuinpaikkaa, niin koulukuntaa ainakin. Tavallaan aika kivaa tällainen riippumattomuus.
Työasiat olivat korkeamman johdatusta:) Oikeasti! Minä olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa ja tämä vahvisti käsitystäni! 9 vuotta olin edellisessä työpaikassani ja eräänä iltana minun piti mennä Oikotiestä katsomaan asuntoja. Klikkasin liian hätäisesti ja vahingossa kohdasta "työpaikat". Ja ajattelin, että no kurkkaampa nyt, kun kerran tänne jouduin. Nykyinen työpaikkani oli sivun ylälaidassa. Kolmas jonka näin. Avasin sen ja tajusin, että se on minun. "Hinnalla millä hyvänsä". Siltä seisomalta kasasin CV:n ja seuraavana päivänä lähetin sen. 2 päivää myöhemmin minut kutsuttiin haastatteluun ja rekryfirman edustaja sanoi, että päätökset on melkein jo tehty, mutta nyt nähtyään minut hän haluaa esitellä minut vielä ylimääräisenä työnantajalleni. 2 päivää myöhemmin menin työpaikalle haastatteluun ja siitä 3 päivää sain puhelun, että työpaikka on minun, jos vielä haluan sen! Todellinen Tuhkimo tarina! Ja paikka on ihan minun näköiseni, oloiseni! Palasin 10 vuoden tauon jälkeen juurilleni, keittiöön. En tosin ravintolaan vaan kahvilaan. Pikkuiseen, lämminhenkiseen, ihanaan, iloiseen salaattibariin. Saan leipoa, puhua asiakkaitten kanssa ja nautin joka hetkestä!
Sitten talosta muutama avaava sananen. Talovanhus on rakennettu 1890-luvun lopussa suutarin toimitiloiksi. Nykyään alakerrassa on 3 yritystä; tilitoimisto, juhlatarvikkeita myyvä nettiyritys ja urheiluhieroja.
Yläkerrassa, viistokaton alla asumme me. Taloa on sisältä vuosien varrella korjailtu ja paikkailtu ei-vanhaakunnioittaen, mutta ulkokuori on pysynyt lähes muuttumattomana. Ikkunat on harmikseni vaihdettu ja ihanat kolmioikkunat poistettu pari vuotta sitten, kun asuntoa tänne ylös tehtiin, mutta satuin olemaan silloin lenkillä (minä ja suuri suuni! "Ettehän vain heitä noita ikkunoita roskiin?! Ai heitätte? Saisinko yhden?" :) ) ja minulla on nyt yksi kolmio tuossa olohuoneen seinää vasten nojallaan. Tästä talosta. Kohtaloa?!
Täällä me nyt elämme. Mintunvihreässä puutalossa. Samanlaista elämää hyvin pitkälti kuin edellisessä osoitteessa, jotenkin vain kevyempää, nautinnollisempaa. Hymyilyttää koko ajan kuin idioottia :)
Ettei mene ihan löpinäksi koko postaus, niin kuvissa taloa ulkoa ja hypähdetään suoraan myös tupari-iltaan. Tosin kakun ja kukkien muodossa vain.
Näkymä parvekkeelta vasemmalle
Näkymä suoraan alas. Jossain siellä kaukana siintää myös järvi. Se näkyy saunan lauteilta.
Näkymä oikealle. Ruumishuoneen katto ja sen takana kirkko.
Työpöytä. Edellisen kodin keittiön ruokapöytä toimii nyt mun työpöytänä. Tässä on tilaa postailla :)
Tupareihin tein jättimäisen kimpun. Harmi, ettei koko välity kuvasta.
Tupareiden musta-valkoinen suklaakakku
Talon herraa ei voi päästää pihaan vapaaksi. Hän laajentaa suhteellisen välittömästi reviiriään :) Mutta isolla parvekkeella hän voi vahtia, mitä alhaalla tapahtuu!
Tämän aamuinen auringonnousu olohuoneen ikkunasta. Silhuetin luo kellotapuli.
Huh, siinäpä melkoinen pläjäys! Ja ennenkuin yksi tärkeä juttu unohtuu, niin pitää ilolla huomauttaa, että juuri tänään on 2 kuukautta Jouluun! Ja laittakaahan kalentereihin (sen lisäksi :) ) myös 13.-14.12 Virpin ja Miran Joulutapahtuma, tällä kertaa Rupriikissa, Väinö Linnan-aukiolla. Pääsen taas siksi viikonlopuksi ihanuuksien ympäröimänä sinne töihin.
Nähdäänhän rakkaat, Jenny
