Täällä taas!

Pikaisesti käyn postaamassa, että blogitauko venyikin sitten koko kesän mittaiseksi ja hyvän matkaa tänne syksynkin puolelle. Mutta hengissä ollaan ja nautitaan ihanista syyspäivistä täysin siemauksin. Paljon on kerrottavaa ja tapahtumia kesältä, mutta niihin myöhemmin kuvien muodossa ainakin. Vieläkään en tiedä saako vanhalta koneelta kuvia pelastettua mutta uusi kuvasetti odottelee kamerassa uudelle koneelle lataamista. Ehkä tällä viikolla on siihen aikaakin, kun olen sairaslomalla. Eilen kävimme ystäväni kanssa kuvaamassa hänen kesällä syntynyttä varsaansa; minun karvaista kummityttöäni Nettaa ja kävikin sitten pieni onnettomuus. Netta pelästyi ja säntäsi pakoon. Ei ehtinyt pieni jarruttaa ennen minun nilkkaani ja niinhän siinä kävi, että kuvaaminen loppui siihen ja lähdimme S:n kanssa terveyskeskukseen. Tänään sitten kuvissa selvisi, ettei minulla ole murtumia ja siitä olen hurjan iloinen, vaikka nilkan särky onkin melkoista tuskaa!
Eilen päivittelin kasvihuoneenkin syksymoodiin ja kaivelin varastossa olleet jouluvalot esille. Pieni aavistus Joulusta hiipi jo ihan elokuun puolella, mutta miehen toivomuksesta en ihan vielä valoja virittele. Paitsi kasvihuoneeseen:)
Iloista alkanutta syysviikkoa ja palailen tuota pikaa kuvien kera!
Nähdään rakkaat, Jenny

Heipparallaa!

Tämä on todellinen kurjuuksien viikko! Maanantaina hajosi tietokoneemme, joten miehen työkoneella käyn teille äkkiä ilmoittamassa, että hengissä ollaan! Vanha, uskollinen (?) läppiksemme ei toimi enää ollenkaan ja vei mukanaan kaikki kuvatkin. Kuvia ei siis tähän postaukseen tule:( Mies on tutkiskellut uusia koneita ja hommaamme sellaisen varmaan pian, mutta nyt ihan pakon sanelemana joudun pienen blogitauon pitämään. Tai jatkamaan, edellinen postaushan oli juhannuksena. Se onkin johtunut laiskuudesta...
Keskiviikkona sitten hajosi pakastin. Illan suussa jakelin leipiä, leivonnaisia ja marjoja ympäri maakuntaa:)
Tällä viikolla selkäsärkyni on ollut osittain kovinkin tuskaista ja Ärrän kanssa lenkillekään en ole sen vuoksi päässyt. Harmittaa kovin, tämä "toimettomuus".
Tänään kävin sitten taas Kelassa antamassa lisäselvityksiä, joita he eivät ole ikinä ennen vaatineet ja se on tuossa meidän paikallistoimistossa hiukan vaikeaa aina tuo asioiminen. Se on niitä harvoja paikkoja, mihin en mielelläni menisi! Mutta pakko on.
Heti, kun saamme uuden koneen laitan kuvia ihanasti vehreytyneestä kasvihuoneesta ja perunamaasta sekä huippumukavasta Helsingin matkastamme. Sitä ennen luulen kuitenkin käyväni Antin mökillä poikien kanssa rentoutumassa (se on taivas maan päällä!!!) ja ihanasti myös hääpurjehduksella! Kuvia laitan niistäkin! Melkoinen kuvapläjäys siis jossain vaiheessa tulossa.
Ihanaa heinäkuuta ja minä poden hiukan huonoa omaatuntoa, kun en heinähomminkaan tämän selkäni kanssa pääse!! Nauttikaa lämmöstä, herkuista ja rakkaista, minä myös:)
Nähdään rakkaat, Jenny

Juhannus

Muumipeikon

Juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa, jättää paikoilleen

tai olla niinkuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään

on maailma tää minkä nyt nään.

-Tove Jansson-



"Paviljonki"

Pari viikkoa sitten kävin ystäväni kanssa Sarkan pihakirppiksellä ja ostin tuon sänkykatoksen huokeaan hintaan. Olen unelmoinut sellaisesta englantilaisesta, 8-kulmaisesta, koukeroisesta paviljongista, mutta niihin minulla ei (ainakaan vielä) ole varaa! Ostin siis korvikkeen ja aivan upea siitä tulikin! Niin on välimerellinen tunnelma! Ihanaa nautiskella iltapäiväkahveja ystävien kanssa.

Tänään siellä juotiin pojan kanssa keskikesän juhlan kunniaksi verhojen hulmutessa mansikkamehut. Kauaa emme ehtineet nautiskella, kun melkein saimme sadekuuron niskaamme!

Toissa päivänä täällä oli niin kova ukonilma, että ikkunat helisivät ja rakeet pieksivät kesäkukkia. Moneen vuoteen ukkonen ei ole ollut niin "päällä". Ja päällä se oli ilmeisesti ollut myös laitumella, kun kaikki hevoset olivat ihan säikkyjä, eivätkä tulleet portille vastaan. Ärrän sain kuitenkin lenkkikaveriksi napattua ja teimmekin kivan 1,5 tunnin lenkin kesäillan meitä helliessä. Myrskyn jälkeen on poutasää:)

Huomenna, juhannusaattona menemme kaikki miehen sisarusten ja lasten kanssa miehen siskon luo. Siellä on niin paljon väkeä (12 aikuista ja 14 lasta!), että paljon varmaan taas sattuu ja tapahtuu! Lauantaina keräännymme yhteen muutaman kaveripariskunnan kanssa, aikuisten juhliin, ihan ilman lapsia. Ganciani on jo kylmenemässä:)

Iloista keskikesän juhlaa siis ja tehkäähän taikoja!

Nähdään rakkaat, Jenny 



Eräänä sadepäivänä

Olipas ihanan piristäviä pari sadepäivää! Isomummini essussa ja miehen äidin tekemissä villasukissa leivoin raparperipiirakkaa ja join kuppikaupalla teetä. Kävinpähän iltasella nautiskelemassa pienen iltalenkinkin Ärrän kanssa. Rakas, rakas poni.
Nähdään rakkaat, Jenny

Kesän iloja

Huh! Muutaman päivän blogitauon kun pitää, niin johan ehtii tapahtua! Aloitan siis ihan viime viikon alusta. Maanantaina kävin kävelyllä ystäväni  ja hänen 4 vuotiaan matkakasvattinsa kanssa henkisenä tukena. Kun ystäväni oli nousemassa ruunansa selkään, minä otin ohjasta kiinni ja pikku-D kirjaimellisesti vei kädestäni palan:) Tiedän kyllä, että hänellä on tapana napsia, mutta en ollut varautunut kunnon puraisuun. Aika upea rupi ja keltaisen-violetti iso mustelma on nyt siitä käsivarressa muistona.
Seuraavana päivänä tein taas kylästelyn samaiseen taloon, kun varsa syntyi. Ystäväni soitti minulle matkalla töistä kotiin ja lähdin heti katsomaan uutta tulokasta. Minusta tuli todella pitkä jalkaisen tammavarsan kummitäti;) Kaiholla muistelin viime kesää ja suloisen suloista Kirppua...
Puolen viikon paikkeilla ehdin sitten jo omaa, rakasta Ärrää katsomaan ja hän on hyvin tyytyväinen eloonsa laitumella. Raahasin hänet väkisin pikku juoksu lenkille, vaikka helle olikin melkoinen vielä iltaseitsemältä. On se vaan rakas poni kaikkine vikoineen ja hullutuksineen!
Keskiviikkona soitti myös ihanainen A Helsingistä ja pyysi minua poikansa kummiksi! Poika on siis jo 2 vuotias, mutta minut lisätään hiukan jälkikäteen kummilistaan. Pojan jo olemassa olevat kummit katkaisivat kaikki yhteydet pian ristiäisten jälkeen ja minä nyt kuitenkin näen poikaa aika usein välimatkan huomioon ottaen. Minusta on ihanaa ja olen aikas otettu saamastani kunniatehtävästä!
Torstaina lähdin tämän uuden varsan "mummin" kanssa Tallinnaan pikavisiitille. Aamu laivalla menimme ja ilta laivalla tulimme kotiin. Ylimmät kuvat ovat tunnelmia helteisiltä pikku kaduilta ja kengät ostin itselleni matkalta. Sopivat erityisen hyvin häihin ostamani yläosan kanssa. Kenkiä häihin lähdin etsimäänkin ja onneksi löysin! Tykkään niistä itse kovasti!
Loppu viikko meni nauttien helteestä. Kävimme pojan ja miehen kanssa pyöräilemässä, grillailimme ja katselimme ilta myöhällä elokuvia. Lauantaina pesimme miehen kanssa kaikki matot ja poltimme mahtavasti selkämme. Lauantai-illan ja sunnuntain mies oli kalassa ja minä ja poika ystäväperheen luona kylässä. Pojat uivat ja me naiset teimme kirpparikierroksen ja teimme ihania löytöjä! Sarkan pihakirppikselläkin käytiin. Nyt olen aarteitani taas pikku hiljaa ripotellut paikoilleen.
Alin kuva on orvokista, joka varmastikin näyttäisi minulle kansainvälistä sormimerkkiä, jos kykenisi;) Olen vuosia etsinyt oikeasti vaaleanpunaisia orvokeita, näin sellaisia joskus jossain lehdessä ja nyt en löydä niitä mistään! Toissa päivänä meidän kuistin portaan alta puskivat nämä kaunottaret. Vaaleanpunaisina ja niin totaalisen väärässä paikassa! Olen varma, että jos yritän niitä lähteä kaivamaan ja siirtämään, ne kuolevat, joten annan niiden sitten tuossa sepelillä kukkia. Ihailen niitä aina kotiin tullessani.
Tänään, kun piiiitkästä aikaa sataa ja näköjään ihan koko päivän, olen siivonnut Jennyn talon lattiasta kattoon! Nautin poikien kanssa puhtaudesta, viileydestä ja lätyistä!
Nähdään rakkaat, Jenny

KESÄLOMA!!!

Ihanaa, vihdoinkin täällä! Kauan odotettu kesäloma! Aion taas olla kotona pojan kanssa ihan koko kesän eli töihin palaan vasta 10.8. No pieniä matkasuunnitelmia tietysti on, niinkuin ensi viikkoinen pikavisiitti Tallinnaan ystävän kanssa. Miehen loma alkaa vasta heinäkuun puolessa välissä, joten katsotaan matkaammeko silloin jonnekin. Kotonakin kyllä hommia riittää: terassi, skafferi, piha....ym.
Pyörä on minun kesäkulkupelini;) Sen on isäni ostanut Tampereen Rauta-Otrasta vuonna 1969 äidilleni. Löysin sen talvella mummulan navetasta. Mies sitä vähän joutui kunnostamaan, kuten osti uudet rankaat, pesi ja öljysi ketjut ja jarrut, mutta muuten se on ihan alkuperäisessä kunnossa ja minusta aivan ihana. Ja aito ja vanha!
Sireenit ja omenapuut kukkivat mitä kauniimmin ja olohuoneessamme tuoksu on aivan huumaava! Käynkin sireeni "varkaissa" niin kauan kuin ne vain jaksavat kukkia. Harmi, että aika on todella lyhyt.
Olen pojan todistukseen oikein tyytyväinen! Häntä harmittaa uskonnon numero hiukan, mutta minua ei. Ei se ole niin tärkeä aine poikani tulavaisuuden suunnitelmia ajatellen. Illalla juhlimme boolilla ja pizzalla. Ja nautiskelemme siitä, ettei ole kiire mihinkään!
Ihanaa kesää, oli lomaa tai ei!
Nähdään rakkaat, Jenny