valkoista sisustamista, kirpparilöytöjä ja unelmia

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannus

Muumipeikon
Juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niinkuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään
on maailma tää minkä nyt nään.

-Tove Jansson-


torstai 23. kesäkuuta 2011

"Paviljonki"


Pari viikkoa sitten kävin ystäväni kanssa Sarkan pihakirppiksellä ja ostin tuon sänkykatoksen huokeaan hintaan. Olen unelmoinut sellaisesta englantilaisesta, 8-kulmaisesta, koukeroisesta paviljongista, mutta niihin minulla ei (ainakaan vielä) ole varaa! Ostin siis korvikkeen ja aivan upea siitä tulikin! Niin on välimerellinen tunnelma! Ihanaa nautiskella iltapäiväkahveja ystävien kanssa.
Tänään siellä juotiin pojan kanssa keskikesän juhlan kunniaksi verhojen hulmutessa mansikkamehut. Kauaa emme ehtineet nautiskella, kun melkein saimme sadekuuron niskaamme!
Toissa päivänä täällä oli niin kova ukonilma, että ikkunat helisivät ja rakeet pieksivät kesäkukkia. Moneen vuoteen ukkonen ei ole ollut niin "päällä". Ja päällä se oli ilmeisesti ollut myös laitumella, kun kaikki hevoset olivat ihan säikkyjä, eivätkä tulleet portille vastaan. Ärrän sain kuitenkin lenkkikaveriksi napattua ja teimmekin kivan 1,5 tunnin lenkin kesäillan meitä helliessä. Myrskyn jälkeen on poutasää:)
Huomenna, juhannusaattona menemme kaikki miehen sisarusten ja lasten kanssa miehen siskon luo. Siellä on niin paljon väkeä (12 aikuista ja 14 lasta!), että paljon varmaan taas sattuu ja tapahtuu! Lauantaina keräännymme yhteen muutaman kaveripariskunnan kanssa, aikuisten juhliin, ihan ilman lapsia. Ganciani on jo kylmenemässä:)
Iloista keskikesän juhlaa siis ja tehkäähän taikoja!
Nähdään rakkaat, Jenny 


torstai 16. kesäkuuta 2011

Eräänä sadepäivänä

Olipas ihanan piristäviä pari sadepäivää! Isomummini essussa ja miehen äidin tekemissä villasukissa leivoin raparperipiirakkaa ja join kuppikaupalla teetä. Kävinpähän iltasella nautiskelemassa pienen iltalenkinkin Ärrän kanssa. Rakas, rakas poni.
Nähdään rakkaat, Jenny

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kesän iloja

Huh! Muutaman päivän blogitauon kun pitää, niin johan ehtii tapahtua! Aloitan siis ihan viime viikon alusta. Maanantaina kävin kävelyllä ystäväni  ja hänen 4 vuotiaan matkakasvattinsa kanssa henkisenä tukena. Kun ystäväni oli nousemassa ruunansa selkään, minä otin ohjasta kiinni ja pikku-D kirjaimellisesti vei kädestäni palan:) Tiedän kyllä, että hänellä on tapana napsia, mutta en ollut varautunut kunnon puraisuun. Aika upea rupi ja keltaisen-violetti iso mustelma on nyt siitä käsivarressa muistona.
Seuraavana päivänä tein taas kylästelyn samaiseen taloon, kun varsa syntyi. Ystäväni soitti minulle matkalla töistä kotiin ja lähdin heti katsomaan uutta tulokasta. Minusta tuli todella pitkä jalkaisen tammavarsan kummitäti;) Kaiholla muistelin viime kesää ja suloisen suloista Kirppua...
Puolen viikon paikkeilla ehdin sitten jo omaa, rakasta Ärrää katsomaan ja hän on hyvin tyytyväinen eloonsa laitumella. Raahasin hänet väkisin pikku juoksu lenkille, vaikka helle olikin melkoinen vielä iltaseitsemältä. On se vaan rakas poni kaikkine vikoineen ja hullutuksineen!
Keskiviikkona soitti myös ihanainen A Helsingistä ja pyysi minua poikansa kummiksi! Poika on siis jo 2 vuotias, mutta minut lisätään hiukan jälkikäteen kummilistaan. Pojan jo olemassa olevat kummit katkaisivat kaikki yhteydet pian ristiäisten jälkeen ja minä nyt kuitenkin näen poikaa aika usein välimatkan huomioon ottaen. Minusta on ihanaa ja olen aikas otettu saamastani kunniatehtävästä!
Torstaina lähdin tämän uuden varsan "mummin" kanssa Tallinnaan pikavisiitille. Aamu laivalla menimme ja ilta laivalla tulimme kotiin. Ylimmät kuvat ovat tunnelmia helteisiltä pikku kaduilta ja kengät ostin itselleni matkalta. Sopivat erityisen hyvin häihin ostamani yläosan kanssa. Kenkiä häihin lähdin etsimäänkin ja onneksi löysin! Tykkään niistä itse kovasti!
Loppu viikko meni nauttien helteestä. Kävimme pojan ja miehen kanssa pyöräilemässä, grillailimme ja katselimme ilta myöhällä elokuvia. Lauantaina pesimme miehen kanssa kaikki matot ja poltimme mahtavasti selkämme. Lauantai-illan ja sunnuntain mies oli kalassa ja minä ja poika ystäväperheen luona kylässä. Pojat uivat ja me naiset teimme kirpparikierroksen ja teimme ihania löytöjä! Sarkan pihakirppikselläkin käytiin. Nyt olen aarteitani taas pikku hiljaa ripotellut paikoilleen.
Alin kuva on orvokista, joka varmastikin näyttäisi minulle kansainvälistä sormimerkkiä, jos kykenisi;) Olen vuosia etsinyt oikeasti vaaleanpunaisia orvokeita, näin sellaisia joskus jossain lehdessä ja nyt en löydä niitä mistään! Toissa päivänä meidän kuistin portaan alta puskivat nämä kaunottaret. Vaaleanpunaisina ja niin totaalisen väärässä paikassa! Olen varma, että jos yritän niitä lähteä kaivamaan ja siirtämään, ne kuolevat, joten annan niiden sitten tuossa sepelillä kukkia. Ihailen niitä aina kotiin tullessani.
Tänään, kun piiiitkästä aikaa sataa ja näköjään ihan koko päivän, olen siivonnut Jennyn talon lattiasta kattoon! Nautin poikien kanssa puhtaudesta, viileydestä ja lätyistä!
Nähdään rakkaat, Jenny

lauantai 4. kesäkuuta 2011

KESÄLOMA!!!

Ihanaa, vihdoinkin täällä! Kauan odotettu kesäloma! Aion taas olla kotona pojan kanssa ihan koko kesän eli töihin palaan vasta 10.8. No pieniä matkasuunnitelmia tietysti on, niinkuin ensi viikkoinen pikavisiitti Tallinnaan ystävän kanssa. Miehen loma alkaa vasta heinäkuun puolessa välissä, joten katsotaan matkaammeko silloin jonnekin. Kotonakin kyllä hommia riittää: terassi, skafferi, piha....ym.
Pyörä on minun kesäkulkupelini;) Sen on isäni ostanut Tampereen Rauta-Otrasta vuonna 1969 äidilleni. Löysin sen talvella mummulan navetasta. Mies sitä vähän joutui kunnostamaan, kuten osti uudet rankaat, pesi ja öljysi ketjut ja jarrut, mutta muuten se on ihan alkuperäisessä kunnossa ja minusta aivan ihana. Ja aito ja vanha!
Sireenit ja omenapuut kukkivat mitä kauniimmin ja olohuoneessamme tuoksu on aivan huumaava! Käynkin sireeni "varkaissa" niin kauan kuin ne vain jaksavat kukkia. Harmi, että aika on todella lyhyt.
Olen pojan todistukseen oikein tyytyväinen! Häntä harmittaa uskonnon numero hiukan, mutta minua ei. Ei se ole niin tärkeä aine poikani tulavaisuuden suunnitelmia ajatellen. Illalla juhlimme boolilla ja pizzalla. Ja nautiskelemme siitä, ettei ole kiire mihinkään!
Ihanaa kesää, oli lomaa tai ei!
Nähdään rakkaat, Jenny