Hiihtolomailua

Heräsin tänään auringonpaisteeseen. Ihanaa!!

 

Minulla on elämäni ensimmäinen ikäkriisi. Hurjana!

Analysoin päivin öin mitä elämältäni haluan.

Tätäkö se on? Vai jotakin muuta?

 

Liittyneekö edelliseen, mutta näen hirveästi unia.

Siis viimeisten viikkojen aikana olen nähnyt ja ihan hulluja:)

 

Kauhea matkakuume... Tahdon lämpimään!

 

Hirveä koirakuumekin!! Vierailen rescuekoira sivuilla melkein joka ilta!

Voisin ottaa sieltä ne kaikki pikkumurut. Ja hiukan itken. Enkä kuitenkaan

tee mitään. Tuenko pentutehtailua, jos sellaisen otan...

 

Pojalla on murkkuikä. Ovet paukkuu. Minä olen tyhmä.

 

Poikkeuksellisen paljon meillä on ollut juhlia Amerikan matkan jälkeen.

Minä rakastan juhlia. Ja niiden järjestämistä. Nyt hiljenee, sekin on ihan kivaa.

 

Minua ärsyttää se, että odotan jotakin. Tiedättekö "sitten kun..."

Loputtomastiko täällä odotan... Ja sitten huomaan, että meni jo!

Ei. Luulen, että Jennyn Talossa alkaa kohta tuuletus:) Pysyykö talokaan samana...

 

Kukaan ei voi väittää, ettei tuoreet kukat ole ihania!!

 

Menen tänään ottamaan räpsyripset pitkästä aikaa.

 

Taidan mennä leffaan yksin. Tämän ikäiselle ei ole ongelma:)

 Les Miserables on ollut "must"listalla jo ilmestymisestään asti.

 

Nautiskelu on elämän suola. Ja sokeri. Ja pippuri.

 

En jaksaisi aina tehdä ruokaa. Loppuu ideat. Voi, kun mies olisi kokki, enkä minä:)

 

Ei ole mitään terapeuttisempaa, kuin hevoset, turha väittää vastaan:D

 

Hassuja ajatuksia puolessa välissä hiihtolomaa. Kevätkö se minua mullistaa vai ikä. Risteyksessä kuitenkin ollaan. Katsotaan mihin nokka puolen vuoden päästä näyttää...

"puutarhatuoli lumen alta pilkottaa, ei voi kesä olla

kaukana, vaik on vielä pakkasta"

 

 

Nähdään rakkaat, Jenny